keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Näkymiä


Olen niin tottunut tähän näkymään. En näe sitä enää.


Tuohon tapaan totesi iäkäs isä pojalleen kotipihallaan Pohjois-Norjassa. Siskon hyllystä iltalukemiseksi nappaamastani romaanissa.

Poljin siskolta vanhaa radanpohjaa kesäkotiin. Saunoin, luin pokkaria tovin, nukahdin syvään lempeään lomauneen.

Aamulla kasteisen pihan poikki loikin postilaatikolle. Vilkutan sanomalehdellä hyvää huomenta naapurin papalle.


En halua tottua tähän näkymään. En mihinkään näkymään.

Haluan nähdä.

Tuntea kuin ensikertaa katsoisin vaikka katson tuhannetta kertaa samoja kasveja, talonkulmia, silmiä, sormia, portaita. Tiedättehän, se ooooh tunne.

Oooooh asiaa on nyt pihalla paljon.






pulcherrima nuda

Alaston riisuttu unikko. Liki edeltävää koreaa muotoaan viehättävämpi.


Hiippaan omenapuiden alta. Hei, satoa tulossa!



 
Minua ei ole haitannut viileän kesän myöhässä oleva sato. Pari kolme viikkoa viivytystä mustikka- ja sienimetsälle pääsyyn sopii nyt loistavasti. On ollut puuhaa. Ne vanhat ikkunakarmit, olen raapinut, kitannut, maalannut. Yhden lasin särkenytkin eli tutustunut myös lasinvaihtoon.



Työssä ei voi kiirehtiä vaiheita, listoja irroiteltava varoen, on odotettava kuivumista, siedettävä keskeneräisyyttä. Sopii minulle. Hieman samanlaista kun ompelee vanhan mekon ratkenneita saumoja, liottaa sappisaippualla tahroja. Ei voi vain paiskata pesukoneeseen ja surauttaa ompelukoneella saumaa suoraksi. Työlästä, mutta kun tulee valmista... voi että...


Kun tulee valmista... vielä on näkymä prosessi kesken vaiheessa. Ja samanlaisia puuhapisteitä ympäri pihaa :).













torstai 6. heinäkuuta 2017

Pesänrakennusta

Jo keväällä päärynäpuun kukkiessa sitä tuumin. Yläkerran ikkunan karmivanhukset, ne huollan tänä kesänä. Deadline - syksy (aika joustava).




Hengailen epämääräisesti yhä loppukevään ja alkukesän tunnelmissa, en ole oikein pysynyt ajankulussa mukana. Linnuilla on jo isot poikaset, pihoilla kukkii keskikesän perennat, pihanurmikkoa on leikattu jo monesti. Ja ikkunat on huoltamatta.

Aloitin kyllä jo. Liiterin kulmalla raaputin maaleja, irrottelin hakasia. Olin moderni, katsoin youtubesta 'vanhojen ikkunoiden malaus' -videon.



Kun perhe on jo perustettu voi pesää rakentaa ympäri vuoden, ei ole kiire hautomaan. Suunnitelmia on paljon, aikatauluja ei juurikaan. Tykkään tehdä juttuja näin, tarttua siihen mikä kulloinkin tuntuu hyvältä. Tulos - keskeneräisiä projekteja siellä täällä. 

Yksi projekteista on jo pitkällä, eteinen. Alkukeväästä silittelin sen seinille uutta tapettia hitusen huokaillen. Ihastuksesta huokailin. Olin suorastaan pakahtua, niin rakastunut tuohon tapettiin olin ja olen yhä. Birger Kaipiainen on luonut mielestäni terapeuttisen tapetin, hyvänolon hormonit vilistävät iloisesti kehossa kun kuljen sen ohi.





Tässä 'myöhässä kesästä' touhussa on puolensa. Parvekekukkia sai pilkkahintaan ja vaikka valikoima oli suppea, löysin ihan riittämiin ruukkuihin väriä. Olen tutkaillut niin innoissani siipan vanhan talon pihamaata, että unohdin lähiökaksioni 'takapihan'. Se onkin ollut viimeaikoina lähinnä tuuletusparveke. Mutta sopivat kukat sinnekin.





Sieltä vanhalta pihalta lähtiessä tekee mieli ottaa osa pihaa mukaan, viimeksi ajelin kotiin ruusunoksa sylissä.




Kukkateema jatkuu lähiössä. Keittiön valkoiset verhot pääsivät vihdoin pesuun, huone jäi kaikuisaksi. Tilalle ripustin vanhan lakanan. Oivallinen kesäverho.





Huomenna on viimeinen työpäivä ennen kesälomaa. Säädän taas hengailulle.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Pala Baskimaata


Juhannus Pohjois-Espanjassa. Rantasauna, koivuvihta, luonnonkukkaseppele konsepti on mahdollista ympäri kesän, joten tuntui virkistävältä tehdä asioita toisin. Enkä taida olla mökkijuhannustyyppi, mökkityyppi kylläkin. Mutta juhannuksena landella on ne puoli miljoonaa muutakin.

Ja Cheap Trick ei ollut tulossa Lontoota lähemmäksi.

Joten juhannusruusua edusti Catedral de Santa Marian puistoalueen hopeapuu, jokin kastanja (?).



Viihdyin turistina yli 800 vuotiaan asukasmäärältään noin Tampereen kokoisen kaupungin kapeilla kujilla. Pilviharso tuntui tulleen tilauksesta, lämpötila pysyi mukavana. Hola! kuului ahkeraan, puotiin, baariin, kahvilaan astujaa tervehditään reippaasti. Aamuna eräänä katuja itsekseni hiippailin, astuin pikkuriikkiseen kahvilaan. Punahuulinen 50's farkkutyttö hyräili radiosta kuuluvan Van Morrisonin mukana Brown Eyed Girl. Kahvi sekä pinxtossa tonnikalaa ja oliiveja maksoi alle kolme euroa. Tilaa noin 12 neliötä, ihmisiä tuli ja meni, tilauksia tehtiin tiuhaan, tunnelma välitön, puheen pulputus iloista.

Vai tällä lailla... olisiko se niin vaikeaa meilläkään toteuttaa...





Paljon kiveä, muraaleja, parvekekukkia ja -puita, ylä-, alamäkiä, persoonallisia pyykinkuivaustelineitä. 











































Kotimaan Kaisu Heikkilä matkassa mukana, luottokesähame!





Illat ja alkuyöt vietimme musiikkifestivaaleilla. Tapahtumaporttien sisäpuoli ei juuri eronnut kotimaan vastaavista - esiintymislavat, juoma- ja ruokakojut, tolkuttomat turistihinnat.

Paitsi baskimaan rockrokuilla on komeammat pulisongit. En kehdannut ainuitakaan kuvata, mutta tyylikkäitä olivat :).

Mikäs siellä sinitaivaan alla, musiikkiahan tulimme kuulemaan.






maanantai 12. kesäkuuta 2017

Alkukesän parhaita



Aurinko.

Juuri sopivaa kun antaa puiden sitä hiukan siivilöidä.






Taukotuokio.

Takana vuorokauden pyöräilyputki, noin 65 kilometriä ja nykyisellään suht' rapakuntoisella uskomattoman hyvä mieli.






Ekat kesän paljaat varpaat.






Rantakivellä jahkailla "joko uimaan menisi..." (en mennyt, olen toivoton nynny kylmän veden kanssa).






 Pihan varjojen kaunottaret.





Kävelyretket.

Ei kummoisia kohteita, kunhan vain edetään. Yksin, kaksin, kolminkin. Matka taittuu Akun kanssa joutuin, pitää reipasta vauhtia yllä.






Katse eteenpäin sanotaan. Mieluusti nostan sen myös ylös. On aika levollista, eikös?







Auringon jälkeen tervetullut sadepäivä.

Ovenraosta kuulen ropinan, annan raikkauden viheltää sisään. Istun alas kirjoittamaan, virkkaamaan, soittamaan, lukemaan...







Sadepäivänä löytyy helpommin aikaa kirjoille, jotka ovat odottaneet hyllyssä vuoroaan. Tartun tuntemattomaan.







Ai niin, tarkoitus on tarttua myös 'Anneen', vanhan pitsi-ihanuuden muutama sauma kaipaa neulaa ja lankaa.






Päivä soljunee iltaan taas liian nopeaan.  


maanantai 22. toukokuuta 2017

Teekutsut ja lisää ihmemaata



Emme olisi voineet aurinkoista kaupunkipäivää paremmin aloittaa kuin Alice in wonderland -henkisellä teetuokiolla Annankadulla. Pienen antiikkiliikkeen tiloihin oli päivän ajaksi valmisteltu viehättävä kahvila-teehuone. Hetki arvokasta arkea ilman kankeaa pönötystä, ajattelin. Hienostunutta hemmottelua naurun kera, ei haittaa vaikka suusta hupsahtaisi ulos pieniä hassuja sanoja, sellainen oli paikan fiilis.

Erityisesti tilassa viehätti se, että suuri osa sisustusmateriaalista oli päämme yläpuolella. Katossa roikkui kymmeniä upeita antiikkilamppuja (joista odotti Irvikissan kurkkaavan). Alhaalla lattiatasossa oli muutamia huonekaluja, harvoja valittuja esineitä. Sovitusnukke essuineen <3! Ja tuo vaaleanpunainen lamppu, oi oi. Valkoinen vaatetus saa harvoin sydämeni läpättämään mutta nyt sekin kumoutui. Valkoiset pitsimekot neitojen yllä sekä somisteena oli se kaunis kuorrutus tässä kakussa.

Nuori mies seurassani oli myyty näiden hymyilevien tarjoilijattarien ja suussa sulavien herkkujen myötä, eikä ihme. Jos teehuone avautuu toistekin, olemme ovella.









Teekutsuilta matkasimme takaisin keskustaan, moikkasimme siippaa työssään Kansalaistorilla,  jossa oli ohjelmaa Naisten Kymppiin valmistautuville jumppaajille. Emme oikein istuneet joukkoon vaatetukseltamme ja vaikka pieni venyttely olisi ollut hyväksi jatkoimme matkaa. Hihittelin kyllä itsekseni näkyä jos olisin siellä painitoppijuoksutrikoojoukossa laajoin kaarin venytellyt 70's maksimekossani... 
Joukkue-,  saati laumaurheilu ei ole minua varten, hoidan sykkeen nostot ja hikoilut mieluiten yksikseen. Metsäpoluilla, pikkuteillä, paikoissa joissa virttyneet varusteeni sulautuvat maastoon. Tosin hikoilua on ollut viimeaikoina liian vähän mutta minulla on suunnitelma siihen(kin)...


Muutaman mutkan kautta kävelimme Sörnäisiin Teurastamon kesäavajaisiin kuuntelemaan Saimaa-yhtyeen jammailua. Eikä tuo hauska pumppu pettänyt taaskaan - silkkaa santanamaista intrumentaali-ilottelua sopivin härömaustein.




Kaupungissa oli ravintolapäivä, siellä täällä oli ruokakojuja, hyviä tuoksuja. Olin kuitenkin sopinut sen 'siskon joka ei ole sukua' kanssa nauttivani illemmalla sushia, joten tyydyin ilmassa leijuviin tuoksuihin. Poika on hiukan valikoiva, valitsi itselleen kaupan tiskiltä perunamuusia paistetun lohen kanssa. Niin me ihmemaalaiset osallistuimme ruoan teemapäivään kävelemällä läpi kylän trendikkään marketin mustan vakuumirasian kanssa.

Jotain kuitenkin jäi kadultakin käteen. "Haluatteko maistaa pyöröjä?" kuului Hesarin alkupäässä Harjutorin reunalta. Hiukan hämärä paikka tehdä kakkukauppoja, vilkaisin myyjää epäillen. Tönäisin kuitenkin epäluuloni taaemmas ja maistoimme paistoksia. "Karjalaista perinneruokaa", kertoi nainen. Hieman väsähtäneen siniluomen pyörökioski oli perässä vedettävä kauppakassi ja ruskea pahvinpalakyltti Pyöröt 3e/kpl. Voi juku, tässä on yritystä. Ja leipomukset olivat maukkaita, teimme kaupat kahdesta. "Taikina on karjalanpiirakan kaltaista, täyte tässä perunamuhennosta." Olisin halunnut haastatella naista hiukan lisää mutta hesarin takuutörtöt olivat tulossa kohti, seikkailivat vahvassa etukenossa kaulakkain siksakkia suuren rähinän säestämänä. Aku heistä hieman häiriintyi, joten kiiruhdimme eteenpäin.

Seuraavan päivänä söimme juniorin kanssa lämmitetyt, voilla sivellyt pyöröt hernesopan kaverina. Nam.





Pyörö on avonainen, pyöreä ja paksukuorinen piirakka. Hapantaikinapyöröihin käytettiin täytteenä talkkunaa, perunamuhennosta, ryynipuuroa tai herneitä. Pyörön kuoritaikinasta taputettiin paksuhko pyöreä levy, jonka päälle levitettiin täytettä melkein reunoihin saakka. Täyte sai olla kiinteätä, sillä pyörön reunoja ei rypytetty tai taivutettu täytteen päälle muiden avopiirakoiden reunojen tapaan. Pyöröjä valmistettiin erityisesti Laatokan Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa; paikoin niitä nimitettiin muillakin nimillä, esimerkiksi kukkosiksi,  vatruskoiksi tai tapuntaisiksi (esim. Lumivaara).

Lähde: Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, Jaakko Kolmonen 1987




Illalla kotiuduin tyhjään, hiljaiseen kotiin. Totesin ettei kirjahyllyssäni ole yhtään teosta Liisasta Ihmemaassa. Ei ole tainnut tulla kohdalle painosta joka olisi viehättänyt riittävästi. Vanha Toven kuvittama Irvikissa kortti eteisen seinällä muistuttaa meitä tarinasta.




Ja kun niitä asukuvia en saa aikaiseksi niin esittelen uuden asusteparini. Sormus on ollut hiukan tauolla, aikoinani käytin sitä paljonkin, pidän siitä valtavasti. Nyt siitä vielä enemmän, sillä on kaltaisensa kumppani, kolmiyhteyskorvakoruiksi nimetty korupari. Pitkästä aikaa tuli se tunne jossa molemmat ovat omillaankin ihania mutta parina valloittavat minut täysin.

Ai mistä korvakorut löytyi - no Moonkista tietenkin.


 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Liisat Ihmemaassa

Perheeni taitaa olla pikkuisen pöljä, sillä mukavalla tavalla. Sunnuntain ulkoilureissulla kohtaamamme seurueet näyttivät keskittyvän konkreettiseen näkyvään, lintuihin, kasveihin jne. Me tunnuimme vääntävän kaiken fantasiaksi. Ei ihme, että oli hauska reissu.

Menomatkalla oli varsin erikoista pihataidetta. Kuvan ulkopuolelta: lehmä oli koiraa pienempi, korkeimmalle kurotti jäätelötötteröpatsas.

nää on Ihmemaajengii



oon minikokoinen, heinää pienempi, koht pöllö nappaa kynsillään kyytiin



jättiläisen päästä on pudonnut ruuvi



Malle-meritähti kyllästyi merielämään, muutti maalle



joku hiihtelee peräpeili paljaana

 


hillitön gränd cänjon, miten tästä selvitään
oon känädässä




kullanhuuhdontaa!!



kaikki ei oo kultaa mikä kimmeltää

mä mikään harakka oo 
 




Päällisin puolin seurue näytti ihan normaalilta.



jotainjakkihärkiä! tää on preeria!!



mä maalaispoika oon, di diddii... 

 


Jep jep. Kesälomaviikkoni viimeisenä päivänä ei ilmennyt ainuttakaan vakavaa ajatusta. Koko kotibändi tuntui yhtyvän hieman hulluutta hipovaan pyhäpäivän viettoon.

Pöljä perhe on paras.