Kauris

Olen horoskoopiltani kauris. Tapaninpäivänä syntynyt, aamuyöstä. Pimeään joulun aikaan. Ihmekös että pidän mustasta, hämärästä. Joulusta, sen tuoksuista.

 Olen yleensä hiukan hämmentynyt kohdatessani ihmisiä, jotka kysyvät liki tuntemattomiltakin jo kolmannessa lauseessa "mikä olet horoskoopiltasi?" Kummallinen kysymys minusta. Ehkä siksi etten ole ollut horoskooppimerkeistä kiinnostunut.

Uteliaisuus on tosin herännyt. Sillä melkein aina tuohon tiedusteluun vastatessani, kysyjä näyttää epäuskoiselta. Kasvoillaan niitä ´täääähh´, ´no et voi olla tosissasi´, ´en olisi osannut kuvitellakaan´ -ilmeitä.

Siis tonkimaan minkälainen kauriin pitäisi olla. (Sopii kyllä että poikkean valtavirrasta, olla siellä marginaalissa. Ei kuitenkaan punakynällä.)

(Kaulakorut by Mine Güngör Art. Minulla seinäkoristeena. )

Kauris on kuulemma...

sitkeä ja kestävä
vakava ja kurinalainen
kärsivällinen, varovainen, erittäin käytännöllinen

vastuuntuntoinen

hänellä on korkeat moraalikäsitykset ja kypsä ajatusmaailma

no, onhan nuo ihan okei, periaatteessa hyviä ominaisuuksia, 
mutta kuulostaa vielä aika kuivalta tyypiltä...

Tosin olen se tyyppi, joka herää aamuviideltä vapaapäivänään. Neulomaan, luurit päässä lattialla istuen. Koska lapasten tilaaja on pakkassäällä ilman hanskoja. Sanoi olevansa mielummin ilman kunnes saa nämä omilta tuntuvat, hänelle tehdyt. Ja sanoi toista sovittaessaan "olen jo näihin rakastunut". Mitä muuta voi kuin laittaa tuulemaan. (kurinalainen, käytännöllinen, vastuuntuntoinen?)

Juniori totesi herätessään kummastelematta "ai sä oot jo siinä". Tottunut äitinsä aamuvariaatioihin.


Kauris on... 

konservatiivinen
joissain asioissa joo-o

kulturelli, janoaa kauneutta
kauneutta - kyllä kiitos

säästäväinen, joskus rahan käyttäminen on niin vastenmielistä, että elää miltei puutteessa
hah, rahan käyttö on helppoa kuin mikä, mutta sen tienaaminen yli tarpeen tienaamisen vuoksi 
- se on silkkaa elämän tuhlausta

Tämä horoskooppimaailmahan on mielenkiintoista. 

Kotiini on viime aikoina ilmaantunut kauriita sinne tänne. Pidän niistä. Ne saavat hymyilemään, niihin on fiilis ja kuulkaahan... minusta tuntuu että olen kauris. Koikkelehdin kivikkoisilla poluilla, hömelönä hyppelen välillä sinne tänne sivuun. Varmajalkainen joka voi vapista. Vakava hepsankeikka. Paketti vastakohtaisuuksia. Ihme miksaus. Se marginaalikauris. 

Rakastunut itseensä uudelleen.

Who do you love -taulu oli menossa peilin viereen. Kehotin (käskin) junioriakin lukemaan taulun tekstin aina ennen kuin kurkkaa peiliin. Diggailen nyt itseäni ja tuota tyttö ja kauris -taulua niin paljon, että teksti jäikin pöydälle, kuvan kumppaniksi.

Laulelen tämän kaunisäänisen miehen mukana.       

Black is the colour of my true love's hair,

Her lips are like some roses fair,

She's the sweetest smile, And

the gentlest hands,

I love the ground, Whereon she stands.

(Maria, olit oikeassa - kuva on niin mun, kiitos :) )

Näytänkö kauriilta? 

Eilen näytin kantojuhdalta.

Pakkanen, illan pimeys ja katulamput ovat kivoja. Paljon varjoja, ihania varjoja. Joillekin ja jossain pimeys on ymmärrettävästi vain synkkää pimeää. Minulle juuri nyt, tänään, tässä hetkessä pimeys on kauniita varjoja, syttyviä ja sammuvia valoja, sävyjä.

Miltä kaurisnainen näyttää?

tummat, poikkeuksellisen kauniit silmät, katse aistillinen ja kiehtova
uuh, sopii...

yleensä tumma, runsas tukka
sellainen hevosenhäntä... vaikkakin nyt aika pätkä

näyttää aina menestyneeltä (vaikka ei olisikaan)
plääh... so far away from me

kultakoruja, neutraali tweedtakki, klassinen jakkupuku
vanhoja isoja koruja, nahkahousut, korkeat korot... tai hamehippinä... miten milloinkin, 
mutta EI KOSKAAN kultakoruissa ja neutraaleissa tweedeissä

laatutietoinen
kyllä - itseni ikäiset ja omatekemät vaatteet 
ovat varsin laadukkaita :)


tyyli klassinen, bisnespukeutumista mukaileva housupuku tai vastaava, harvemmin keekoilee minissä
höpö höpö, nahkamini on mainio vaate

Voi, noita määritelmiä ja kuvauksia kauriista on vaikka kuinka. Täytynee palata vielä myöhemmin. Hiukan opiskella alaa.

Oikeasti näytän tältä... 
(tai siis tänään, huomenna saattaa olla jotain muuta)

..velmuilevalta pipopäältä, joka ei juuri viihdy kuvattavana...
toooosi tyylikäs... huomaathan klassisen menestyjän, haaah hah ha...

... ja hymyilevältä haaveilija hölmöltä. Viime viikoina useinkin.

Ilmenee sellaista vaaleanpunaista hattarafiilistä.

Voiko ihminen tuntua läheiseltä ja etäiseltä, vieraalta ja tutulta samanaikaisesti? Voi.

Palaathan kuitenkin maailmalta pian?

Kaunis kiireettömyys

Herään, avaan silmät ja katson ulos. Siellä ne huojuvat, takapihan puut, joista on tullut kiireettömien aamujeni kaverit. (Hitaita aamuja on viikossa kyllä harmittavan vähän, etenkin nyt pimeänä aikana.)

Aamuaurinko värjää yläoksat. Hitaasti, verkalleen valo lisääntyy, oksien väri muuttuu. Yhtä kiireettömästi aloitan päivän, katselen, kuulostelen.

"Oho, noin pitkällä jo. Täytyy nousta." Ja vastustan hosumista. Muka kiire, mihin? Aikaa on.

Kiireettömyys on kaunista. Kun istuu vierekkäin keittiön pöydän ääressä lehteä lukien. Sen vanhan puupöydän, joka on kauniin lattiamaton päällä. (Ethän remontoi keittiövanhustasi... koskaan?)

Kun lukee lehdestä horoskooppia ääneen. Vaikka ei niihin uskokaan. Mutta niitä voi lukea ´hymyillään hölmönä´- päivinä.

Edessä on iskemätön vuosi... säästä muuten, mutta älä tunteissa.

(Onpa omaperäistä.)

"Veditkö tuon hatusta?"  Nauraa. En vetänyt. Joku vain tiesi mitä hämmentyneelle Ravulle piti sinä aamuna sanoa. 

Kauris ei ylläty omastaan. Rasittunut, koska olet lähtenyt liian moneen hankkeeseen mukaan. Kyllä. Yritä levätä. Selvä. Tunne-elämän erikoinen kokemus. On, on totisesti.

Kun voi hipaista toista. Kääriytyä hetkeksi käsivarteen. Kun ei ole kiire ahmia. Hotkien tulee ähky, valitus ja tympäännys. Hitaus on herkullista. Kun rauhassa mutustaa joka suupalan, maistelee sanottuja sanoja... mmm, hyvää.

Ymmärrätköhän itse miten ihmeellinen olet?

Hukkasin siniset kuperaruusu lapaset. Neuloin jämälangoista uudet. Ja pipon. Ja huivin. Olen neulonut tuntitolkulla useana päivänä levyjä kuunnellen. Taas aika syvällä levyissä ja langoissa. 

Kellun jossain epämääräisyydessä. Kiireettömyydessä. Täällä on aika kaunista.

"Ei pidetä kiirettä, istutaan.

Ei hätäillä, annetaan mennä:

ei maata somemmin ainoakaan

satelliitti lennä."

(Lauri Viita)