no eihän noilla elä, eläke ei kerry, mitä jos kaikki ajattelisi noin... blaa, blaa, blaa
Niin niin. On systeemi. Plääh.
Annan villakoirien vilistä, kaapaisen suurimmat vastaantulevat käteeni. Pyykkikone pyörii silloin kun huvittaa tai kun puhtaat sukat uhkaavat loppua. Syön milloin sattuu, lojun lattialla kirjan kanssa.
Kevätväsymys? - vaikka ei väsytäkään... intoa on - paitsi klo 5.15 herätyksiin.
Väsyn töissä. Työssä jossa periaatteessa viihdyn - kuitenkin se tuntuu taas vain tylsältä välineeltä suoriutua välttämättömistä kuluista.
Toissa viikolla irrottauduin. Menin satamaan, hyppäsin lauttaan, kelluin lahden eteläpuolelle.
Unohdin puhelimeni kotiin. Muutaman päivän lilliputtiloma ilman puhelinta - tuntui mahtavalta.
Pieniä latautumisjuttuja.
Viettää päivää katsellen. Istua ikkunassa.
Kurkkia ikkunasta kadulle.
Kuvitella olevansa prinsessa linnan tornissa...
... perhosmekossa ja villasukissa.
Prinsessa pujahtaa pubiin, pelaa biljardia Beatlesien seurassa. Juo olutta keskellä päivää. Hyppii hihkuen tasajalkaa kun voittaa erän.
Pitää kädestä kiinni.
Kelluin lahden yli takaisin.
Kävelin lapsuudenajan kovaksi kuljettuja polkuja.
Katselin kevättä.
Kuuntelin The Whon 5:15. Ne aamuherätykset - vielä pari kuukautta.
yksinkertaista
mennä hetkeksi sivuun
satuun
todeta
täällä olisin useamminkin