Syys

Sävyjä.

 Sateita.

Silmukoita.

ihan eri paria, silti ovat pari
kahvi ja konjakki, kattila ja kansi
musta ja valkoinen, ylä- ja alamäki
jne

         


diggailisitko hiukan niitäkin jotka
                                                     eivät ole kuin sinä
                                                       ajattele kuin sinä
                                                             syö kuin sinä
                                                                        kuluta 
                                                                    kuuntele
                                                                             lue
                                                
                                                                    kuin sinä
                                                                            sinä
                                                                            sinä
                                                      sinä sinä sinä sinä

                                  ethän sano "mutta entäs minä?"     

(Kääk, taisin provosoitua töissä, valtavaa valitusta, umpimielistä putkipäistä uutisointien yksinkertaistamista, äh... että ärsyttää että ärsyynnyn...)



Vuorokaudessa on jo paljon pimeää aikaa - siis kynttilä-, villasukka-, iisisti sohvalla filtin alla aikaa. Työpäivän jälkeen on (mukamas) väsyneempi ja kas, olosuhteet loppupäivän loikoiluun on otolliset.

Loikoilua olenkin harrastanut. Lattialla. Kaapin vieressä, avointen ovien äärellä.

Rakastuin vanhaan jalkapuoleen. Vinokin se on. "Voiks tonne mennä sisään? Pääseeks fantasiamaailmaan?" innostui juniori. Samansuuntaisia mietin kun ovenkahvaan tartun. Kaapin uudet asukkaat tarjoavat mahtavia trippejä 70-luvulle.

                                                              
                                              
Tämä levy sopii kaappiin - ja kaikkeen. Yes - Fragile.    we are
                                                                           
                                           Roundabout
                                                           pyörii ja pyörii, enkä kyllästy

Uskon, että on olemassa muitakin jotka unohtuvat kuulemaansa näyttäen vähän typerältä. Lauseet jäävät kesken, tekemiset keskeytyvät, sitä vain unohtuu hymyillen huojumaan keskellä salonkia.

Onhan teitä muitakin, onhan?



Levy on niin kaunis, kuunnella sekä katsella. Ollaan samaa vuosikertaa. 
(nää ei niin tärkeät ihanat pikkuasiat kerron pienellä...)







Ja jalkakin on korjattu. Kirja toimii aina.

 

Syksyllä koiranilmojen aikaan kaipaan koiraa. Ikävöin koirakavereitani aina kun käteni jonkun karvatassun turkin tapaa. Mutta olen päättänyt, että tällä hetkellä koirani ovat kehyksissä. Nuo ihanat kolhot konkkelikoivet.

 Mortimer ja kumppanit.



Ja olen vähän syys(tä että en aina edes tiedä)kiukutellut. Kerroin, että Operating Manualissani lukee tämän kaltaisia ohjeita:


En usko sinua kun olet vihainen
hän sanoi

uskalsi ottaa
syliinsä kiukun ja raivon



Kyllikkihän se nuo lausui 70-luvulla. Juuri oikeat sanat, oikeassa järjestyksessä. 

Ja se toimii. 

Suloisen synkkä sametinpehmeä syys - tervetuloa.

(ja odotan jo joulua...)

Kesäkoti

Syksy toi tullessaan yhden muutoksen josta en ole ollut niin innoissani.

Kesäkoti on taas satunnainen viikonloppukoti.

Olisin halunnut jatkaa aamuja kesäkeittiössä, kokkailla puuhellalla, syödä karviaisia, herukoita suoraan puskasta...

... touhuta takapihalla. 

Raapustella vielä jonkin hyllyn pintaa puhtaaksi...

...maalata.

 Juoda välissä päiväkahvi viltillä istuen.

Kellahtaa selälleen, katsella puiden oksia, niillä vipeltäviä oravia.

Juoda iltateetä yhdessä kukkapedillä.

Vielä viimeiset kesästä - jos olisi kesäkuvakisa, ehdokkaani olisi tässä.

Kesän purkua vol 2.

Kamera on nyt tyhjä, kuvat koneella. Kävin läpi kesän vielä kerran. On ollut hauskaa, hymähtelin. Niin erilaista moniin vuosiin verrattuna. Liekö koskaan ollut kaltaista kesää. Paljon siskoa, paljon kesäkotia. Ja paljon itsekseen oleilua.

Syys on tullut. Ensimmäiset aamut saapikkaissa, sukkahousuissa, jopa kaulahuivissa hiippaillut aamulla töihin. Tuuli heiluttaa hiuksia ja helmoja, pyyhkii kesän pölyt. Vaikka aurinko paistaa päivällä, sandaalien sisällä on villasukat. Villasukat sandaaleissa - viileän alkukesän muokkaama, minulle uusi kesäkenkätyyli. Hauska, käytännöllinen. Paljasvarvaspäivät on auttamatta ohitse.

Ja niinkuin joka vuosi, muutosvaihe on tervetullut. Olen kärsimätön tyyppi, kaipasin jo vaihtelua.



Ja joitain kesän juttuja voi tehdä syksylläkin. Esimerkiksi tämän...

Nostin fillarin junan kyytiin, matkasin noin 15 kilometriä.
































Poljin halki peltojen...

 ... maatilojen.

Kävelin lehmälaitumen (taisivat sittenkin olla tulevia pihvejä, höh) reunalle, juttelin niille. Katselivat kummissaan, huutelivat perään "möööö". Olen ollut nuorena hevostyttö, polkenut vastaavia peltoteitä talleille monet vuodet. Haistellut puitua viljaa, heinää, hiekkateitä. Siitä tuntui olevan ikuisuus.

Poljettuani 23 kilometriä olin perillä. Kesäkodissa.
"Olet jo täällä, kiva. Millä tulit?"
"Fillarilla." Hymy ylsi korvasta toiseen.


Olen niin innoissani löydettyäni pyöräilyn uudestaan. Kävely ollut juttuni, mutta tämä on loistava lisävaihde liikkumiseeni. Samassa ajassa pääsee kauemmas, näkee enemmän. Ilman autoa. Kesän reissut tapahtumiin, tapaamisiin tein pääsääntöisesti junalla. Ehkä ensi kesänä myös fillarilla... täytyy hankkia oma matkapyörä. Tämän reissun tein juniorin fillarilla, itseni ikäinen joponi on päässyt vain alle kymmenen kilometrin reissuille.

Perheeseen tuli kyllä jo yksi uusi fillari. Tarvitsen kuitenkin ehkä yhden modernin pitkien matkojen version.