sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Perinteisesti



Naapurin mummon kanssa kilpasilla. Auringon paisteessa varrella virran.

Kalevalan päivään sopien "tuli suihki suksiloista, savu sauvojen nenistä".

Hiihettiin hikehen.



perjantai 12. helmikuuta 2016

"Kevyt kantamus"


Tänään on hyvä päivä, päätin niin.

Heräsin vapaapäivään venytellen, tunnustellen. Onko tulostaan eilen vihjaillut lihaksia uuvuttava, pään puuduttava flunssa valloittanut yön aikana ruotoni. Päässä pörisee. Ei sinällään uutta - pöhköt ajatukset (ne ihanat, innostavat) pörräävät siellä muutenkin jokapäiväisesti. Jaa-a, ei mahdoton olo. Hiukan himmaillen jaksaa puuhailla.

Suunnitella.

Aamuinen lumisade lohdutti kun katselin eteisen nurkassa nököttäviä suksia. Jos vielä pääsisi ladulle...

Jos ei ladulle, jäälle kenties. Mielikuvissani pyyhällän jäällä kuin Joni neljä vuosikymmentä sitten.


 


I see something of myself in everyone             
Just at this moment of the world                     
 As snow gathers like bolts of lace                 
    Waltzing on a ballroom girl                           
                                

Joni Mitchell - Hejira (1976)



Taidan kuunnella Hejira -levyn samantien uudestaan. Annan Mitchellin ja Pastoriuksen silittää, hyväillä.

Kaipaan silitystä.

Luin eilen uutisia. Nii-in tiedän, suurin osa lukee tai kuuntelee uutiset päivittäin, useastikin. Mutta useimmiten, kuten eilenkin, uutiset oksetti. Puristi ja ahdisti. Silmäluomien alla poltteli. Oli vaikeuksia jutella lehden uutisista juniorin kanssa. Että meissä kaikissa oleva toinen puoli, se paha puoli, on joillakin ottanut pääroolin. Tänään en ole avannutkaan uutissivuja, ehken huomennakaan.

Ajatuskulku on hiukan hidasta tänään, sellaista raskasta ja syvää, kuin basson kieliltä tuleva ääni. Mieli ei kuitenkaan jää raskaaksi, haluan kevyen kantamuksen kaltaiseen juttuun.
 "mitä otin matkalle mukaan? Niin vähän kuin mahdollista! Vain kevyt kantamus...pieni laukku jonka voi huolettomasti siepata mukaansa ja kulkea sitten ripein mutta ei kiireisin askelin..".
Tasaisen turvallisen kompin päällä, vierellä tai ympärillä on jotain keveää, kaunista. Olisiko toivo. Toivo siitä lapsellisen satumaisesta lopusta, jossa hyvä voittaa pahan.




Poukkoilen, lehdestä luetut palaavat mieleen.

mikä hitto meitä vaivaa
tiedetään niin paljon, ei tajuta juurikaan

ahneita
liiaksikävelijöistä kirjoitettiin jo yli sata vuotta sitten
ne jotka horivat liköörinsä taikinakulhosta,
eivät usko juoman maun tulevan herkemmin esiin pikku pikareista
ahneita 
ahneita


Pappi J. Heinimäki tuo esiin liiaksikävelijät sekä kuvaa ahneutta kirjassaan Seitsemän syntiä: "Ahneus on menettämisen pelkoa. Sen vastakohta on luottamus. Armoitettu joutohenkilö ei ikävysty heti, kun hän istahtaa alas. Hän ymmärtää hyödyttömyyden siunauksen. Hän tietää, että parhaista asioista ei ole mitään hyötyä, mutta paljon iloa."

Jäin maistelemaan tuota  ei mitään hyötyä, mutta paljon iloa. Hah, kuin tämä minun jumittava vapaapäiväni.

 
Kovapäisyydestäni huolimatta laitan otsaani lapun "Käsiteltävä varoen". Jämäkästi, hellän varovasti, kuten tuon mekon silittäminen. Ei voinut kiirehtiä, yksitellen oli kärsivällisesti kukkasolmut suorittava. Kaunis eikö?

Mekko jo matkannut eteenpäin, rakastunut siro kesäkeijumorsian löytänee sen.



















 








maanantai 1. helmikuuta 2016

Harmia harmaasta

Vielä viikko sitten pidin harmaasta. Sateinen, sumuinen aamupäivä, jolloin eläkeläisten sivakoimalla ladulla oli lisäkseni vain muutama mummo ja vaari. Yhä saa suupielet hymyyn viikontakainen teräsvaari joka ohi suksiessaan tervehti jäyhästi nyökäten, pipoaan kohottaen - kuin olisimme 20-luvun puistokävelyllä kohdanneet.



Viikko sitten oli havujakin, prrrkle.
 



Sama harmaus, pieni lämpötilan kohoaminen ja sadepäivät sulattivat ladun sekä suunnitelmani. Olin jo ajatuksissani varannut vähintään neljä seuraavaa maanantaiaamupäivää ladulle, metsälle, hiljaisuudelle. Lumen äänille, punaisille poskille.

Pyh.


Käännän kelkkaa siis kelin mukaan. Tänään on helmikuun ensimmäinen päivä. Luin nimen tulevan jäähelmistä, joita näkyy puun oksilla suojasään jälkeisillä pakkasilla. Niitä pakkasia ja lumisadetta odotellessa...

laitan lautaselle auringon... porkkanasta, inkivääristä, kookoskermasta



 kuuntelen kesää...  Joni Mitchell 'The Hissing Of Summer Lawns'  <3








nautin bussipysäkillä auringosta... tienpenger näytti jo keväiseltä, katselin fiiliksellä "missä leskenlehdet?"




Illalla villaneulomusten sijaan sujahdan peiton alle lukemaan.



"Jos olen järjiltäni, niin sopii minulle, ajatteli Moses Herzog."

Hah, tämä alkaa hyvin.

Terveisin,

Kevättä Viettävä Talven Paluun Odottaja