maanantai 23. toukokuuta 2016

Onnellisuus


"Oletko onnellinen?" kysyi eräs puolituttu mies kun kuulumisia vaihdoimme. "Olen", vastasin leveästi hymyillen, spontaanisti, miettimättä.

Ja olenhan minä. Voi jee, olen, olen kyllä.

Olen onnellinen niiden hetkien välissä jolloin ei ole kipua, kärsimystä, surua. Kun käpertyy, lamaantuu, sulkeutuu. Ja suoristuu takaisin. Kun ohuen ohuita vahvistavia säikeitä on liimaantunut ruotoon nostaen ylös. Ja jokin pitää nipun kasassa - toivoko?

Onni ja Toivo.
Kaiken kurjan kiristäen kasaama Onni-säie ja sitä tukeva Toivo-vanne.





Onnellisuusasioita tänään on...



Pojalta saatuja kukkia keittiön pöydällä. Jo nuo kaksi, poika ja kukkakimppu, saavat onnelliseksi. Varsinaisen onnellisuushihityksen aikaansaa kukkien kuihtumattomuus. Jo kolmas viikko alkanut (?)... ja nykyisin mitään ei valmisteta kestämään. 






 Homemade burger. 

"Maistuuko?"
"Tää on hyvää". (Sellainen kohteliaan kaverin peruskohtelias vastaus)
Pureskelee sapuskaa. 2s. Katse nousee lautaselta.
"Tää on oikeesti hyvää!"

Hah, peltileipä, rucola ja valkosipulikermaviilisotku rules - epäluuloinen ei kiinnitä huomiota soijapihviin.







Iltapyöräily siskon kanssa. Istuimme tarakoilla junan ohittamista odotellen. Kuin silloin joskus. 







Värit. Etenkin ne kankaissa neljä vuosikymmentä hehkuvina säilyneet.



 


 Vanhuus varpaiden alla.






Siedättyminen. Etteivät esikoisen perheen 'lapset' enää aiheuta kuin pientä aivastelua. Liekö ikääntymisen bonuspuolia, allergiareseptorit vähentyneet, väsyneet...










Musiikki. Mielialan mukaan valittu. Tänään kaunista, surusävyistäkin tarinaa.






 Tuntuu hiukan typerältä tässä listata yksinkertaisia, arkisia asioita. Niitä päivänselvyyksiä. Mutta nämä yksinkertaisuudet kuitenkin ovat osa kivijalkaani. Sen kehikon päälle ladon erilaisia viritelmiä, joskus huteria ja huojuviakin. 

Tukeva alakerta kun mahdollistaa hiukan kompleksisemman yläkerran.





Rakkautta kaikki janoaa
Onnea häilyväistä
Rakkauteen kaikki hajoaa

Syntyäkseen uudelleen
Tuoreeseen ruumiiseen

Maailman kaikki kaupungit on
Täynnä onnen sirpaleita
Niistä muodostuu
Onnellisuus

('Onnellisuus' - I.A.Teholla)







maanantai 9. toukokuuta 2016

Varpa(i)sillaan

Yksi vuoden hienoimpia hetkiä - riisua kengät ja astella ulkona paljain jaloin.

Tänään klo 15.43.

Lämpötila 22.5 C.





"Laitoit jo kesävaatteet?"

kesävaatteet... (?)

Meni hetki kunnes pääluun alla leikkasi - juniori näki minut viime kesänä usein aurinkoisella säällä näissä vermeissä.

Metsävaatteet. Shortsit ja toppi, vihreät. Reppu selässä.

kesäunivormu    yllä silloin kun puuhaillaan - metsässä, mullassa, mustikassa...


ja kevät kasvaa kesäksi

ihan kohta


Jee. I have a plan.



Vielä kuitenkin keväässä. On yhä kevät kun kirsikkapuut kukkivat.


 

 Hanami. Juhla jonka "keskeinen sisältö on kirsikkapuun kukkien katseleminen". 

Eilen vietimme omaa pientä äitienpäivähanamia. Pienimuotoinen kolmen kollini juhla. Se karvaisin puuttuu kuvasta... kolleista suurin... olkapää on jo niin vahva, että siihen voi hetkeksi nojata..


Hyvä ryhmä.



 


 

maanantai 2. toukokuuta 2016

Sanoja kuvina

mikrokosmos

jos jumala on olemassa
se lepää nyt mun vierelläni
naisen muodon ottaneena
niin, tässä hetkessä
näytä mulle mikrokosmos
vie mut lähemmäksi sua

--

ja mä näen elämän
kerroksittain syntyvän





haudankaivaja

--

kahdeksan virhettä kuvassa, jolla myyt sieluasi
kymmenen virhettä luvassa, kun sä kerrot uskostasi
sä olet tähti, hyväntekijä, pyhä uudisraivaaja
mietin lähtisinkö sun mukaan, mä kyyninen haudankaivaja
kun kaikki on kaupan: suru, tuska ja kärsimys
minä kaivan haudan, jossa lepää epäilys 




Omat laulut - näyttely
Johanna Sipilä & Pekka Turunen
TikettiGalleria
2.4. - 2.5.2016

"Näyttelyssä on esillä Turusen valokuvia ja videoita sekä Sipilän maalauksia.  Molempien taiteilijoiden teoksia on aiemmin käytetty eri tavoin Ismo Alangon levynkansissa ja konserttien visuaalisina elementteinä."

Minä mattimyöhäinen tietysti viimeisenä päivänä liikkeellä...


Kankaalle vangittuja sanoja. Yllä muutama hätäisesti räpsäisty kuva. Johanna Sipilä on osuvasti tallentanut Alangon musiikin tunnelmia kankaalle.


Alla oleva Pekka Turusen valokuva on ihana. Jos nyt kysyttäisi "mitä sinulle kuuluu?", vastaisin tuota kuvaa näyttäen "hyvää".