sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannusrakkauksia


Köllöttely omenapuun varjossa. Tuntuu hyvältä katsella kun maailma liikkuu, itse ei halua liikuttaa varvastakaan. Olla hipihiljaa hetki.



Mansikkakakkua pihalla.



Poika ja koira.



Poika ja kissa.



Joku on töissä koko juhannuksen. Jätän viestin pöydälle.



"pieni lahja suurella merkityksellä"
(Viesti siis vastaanotettu.)


Perhejuhannus. Perherakkauksia. Paljaat varpaat. Kun kaikki on paljasta.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Sammakko

Sammakko, Rana temporaria.

Loikkasi tänään jalkaani hipaisten editseni, nipin napin säästyi tallautumiselta. Spontaani kirkaisun ja älähdyksen risteytys kajahti ulkoliiterin takana.  Kostea mulkoileva möykky ilmestyi keskelle vanhan lautakasan purkuoperaatiotani.



En ole koskaan ollut varsinainen liskodiggari. Nyt kuitenkin aikamme toisiamme kyräiltyämme, huomasin juttelevani sammakolle, joka tuntui seuraavan puuhiani. Jäi siihen hoodeille, siirtyi aina hiukan sivummaksi kun purku edistyi. Niin, tajusin että nyt taitaa olla sakun mökki menossa maan tasalle. Voi hitto.

Juteltiin siinä.

Siirrypäs sinne salongin puolelle, sun laho etuterassi lähtee nyt...

"Kukas täällä ekana oli?" tuntuu sanovan. Otus ei loikkaa vaan askeltaa pari lautaa eteenpäin.

Kuule tuossa kivirinteessä parin metrin päässä on hyviä pikku luolia, että jos sinnepäin...



Tietämykseni sammakon elinkaaresta on hämärtynyt, joten kotona tartuin Luonto-oppaaseen joka ilahdutti aloittamalla satusedän sanoin. "Zachris Topelius kuvasi Luonnonkirjassaan tarkoin sammakon ulkonäköä ja nuijapääpoikasen käyttäytymistä."
 
"Munista tultuaan ovat sikiöt isopäisten ja vikkelähäntäisten kalojen näköisiä. Silloin ne uivat ja hengittävät kalojen lailla ja maalle otettuina kuolevat. Mutta kahdeksan viikon kuluttua kasvaa niiden ruumiiseen jalat. Häntä katoaa. Ne saattavat silloin ilmaa hengittää ja maalla elää. Sammakot syövät itse kasveja ja kalan mätiä. Itse ovat useiden eläinten ruokana. Ja rumin niistä on ruskea konna."(Topelius 1903.)

Kyhmyinen konna antaa kieltämättä aika epämiellyttävän ensivaikutelman, kun muistelen vuodentakaista konnakohtaamista. Tämän päivän pullea tuttavuus oli sievempää osastoa, olisiko ollut naispuolinen, joka on kuulemma koirasta suurempi.

Purkutyö jäi hiukan kesken, enkä ollut siitä niin harmissani. Taisin aiheuttaa pienen paikallisen pakolaisaallon erään uusimaalaisen kylän takapihalla. Sammakko ja muut tänään kohtaamani lierot ja luikerot joutuivat nyt kotikoloistaan pakosalle - ei kuitenkaan taivasalle. Lähistöllä riittää 'mökkitarpeita'.


torstai 9. kesäkuuta 2016

Handmade puzzle


Kuuntelen saksalaista 'kilkatusta'. Sellaista sekavaa instrumentaalimusiikkia, jossa soitetaan paljon. Yhtyeen Passport vuonna 1973 ilmestyneen levyn kakkospuoli noukkii suupielet ylöspäin. Kappaleet nimetty kuin viimeaikaisten päivieni 'topkolmonen'.




käsintehty  
palapeli 
hiljainen mies

tai 
halutessani
luen listan


aikaansaannokseni joista olen ylpeä, ne 'omin pikku kätösin' -jutut  

asiat jotka olen kokenut säästämisen arvoisiksi, osat joista tänään koostun, mukana turhaa ja tuiki tarpeellista

matkassa ihminen joka ei tarvitse minua ja joka kuitenkin tarvitsee - tärähtäneensä haluaa
 


Kuulin olevani sopivasti tärähtänyt. Mikä viehättävä kohteliaisuus. Tapaan olla hieman nihkeä kuulemaan arvioita itsestäni, tekemisistäni. Tämän kuitenkin iloiten talletan sekavaan arkistooni muutaman muun kaveriksi. Olen vakuuttunut, että päivänä jolloin en muista enää juuri mitään, muistan kuitenkin tämänkaltaiset asiat. Ne tärkeät.

 


Tiedäthän tunteen

kun hulinan keskellä seisot paikallasi

kourassa keräämiäsi, muokkaamiasi

palapelin palasia

mietit mitä kohtaa kuvasta alat koota.