Vuodenvaihde. Jakso pullollaan iloa, lämpöä, tuoksuja, juhlaa. Lomaa ja lepoa. Joulupuu on viimein raaskittu riisua, viety roskakatoksen kulmaan kenolleen. Nuutin hattu jäi sohvannokkaan vielä seuraksemme.
Pidän joulusta tavattomasti. Siitä luopuminen on aina hiukan nihkeää, katseen kohdistaminen alkaneeseen vuoteen ottaa aikansa.
Kuva on eräältä aamulta ennen joulua, lumi oli satanut yöllä. Junalle kävellessäni pyrytti yhä.
Hykertelin tyytyväisenä. Vaikka tiesin lumen sulavan ennen joulua, en välittänyt siitä.
Olen opetellut.
Nauttimaan.
Yhdestä aamusta.
Tunnista.
Minuutista.
Henkäyksestä.
"Jäi 80-luvulla Jaco Pastorius Porissa näkemättä kun matka sinne kesti niin kauan. Kesti, koska matkanteko oli niin mahtavaa." Auts.
Viihdyn vanhoissa totutuissa, valikoiduissa mielenmakuuni sopivissa simppeleissä puuhissani. Levyjen, livemusiikin, kirjojen, lankojen ja helmojen seurassa jatkanen tämänkin vuoden matkantekoa. Näiden jatkoksi olen innostunut elokuvista, nimenomaan elokuvateattereissa esitetyistä elokuvista. Kahden viikon sisään olen käynyt juniorin kanssa kolmesti punaisella penkkirivillä nautiskelemassa.
Kolme elokuvaa, aina itku silmässä. Olen leffassa toivoton itkupilli.
Normaali, sanotaan popcornilaatikon kyljessä.
Mitä rakentaisi tälle vuodelle? Tuntuu ettei oikein lähde. Tosin ei vielä tarvitsekaan, tämä on sitä talviunta. Verkalleen jatkuu hiljaisuudessa.
Muovista valtaväylää kahlaa, sivuraiteita kurkkii.
Mun mielestä ihmiset ymmärtää vuodenvaihteen ihan väärin. On lupaukset ja miljoonat suunnitelmat siitä, miten se uusi vuosi olisi parempi kuin edellinen. Ja kamala kiirekin on, saada nopeasti jotain aikaan, ja uusi suuntakin tietysti mielellään! Se on vaarallista. Kun ajassa on sellainen kumma ominaisuus, että kaikessa arvaamattomuudessaan siinä on kuitenkin ehkä olennaisimpana elementtinä toisto. Ja asioiden toistaminen saattaa auttaa ihmispoloa tässä maailmassa enemmän kuin jatkuva muutos.. On hyvä tunne, kun tietää mistä pitää. Sellainen toisto pitää sielun ihmisen sisällä... (vanha suomalainen luontousko kertoo, että levottoman ihmisen sielu saattaa lentää nukkuessa suun kautta ulos, jos ei ole varovainen...). Joten entisillä rakkauksilla mennään täälläkin. Jos uusia tulee vastaan, ne toki otetaan vastaan, vaan ei väkisin.
VastaaPoista