sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Yli satavuotiaita ajatuksia

Minna Canthin päivä. Huomaan saman kuvion vuosittain toistuvan. En päivää erikseen muista, mutta lipun liehuessa pihasalossa tarkistan kalenterista merkkipäivän aiheen. Kävelen kirjahyllylle, otan ruskeasta osastosta pienen kirjan jossa on Minna Canthin ja Maria Jotunin ajatuksia. Niitä lueskelen ja huomaan etteivät heidän ajatuksensa ole vieläkään vanhentuneet lainkaan.
(kursivoidut kappaleet lainoja kirjasta Elämässä kiinni toim. Salme Saure)

 


"Ihmisen luonnossa asuu halu nähdä uutta, outoa, ihmeellistä, ja olla tuon tuostakin intoisessa mielentilassa. Jos hän saa tyydyttää tätä luontonsa tarvetta hyvillä, ylentävillä valinnoilla ja keinoilla, niin hän viihtyy hyvin ja hänen henkensä voimat pysyvät virkeinä."

Ajatus toi mieleeni muutama päivä sitten kuulemani Yeonmi Parkin puheen. Pohjois-Koreasta paennut nuori nainen ahdistaa sanoillaan kumaraan, saa tuntemaan toivottomuutta, saamattomuutta. Hämärtyvässä illassa itken itsekseni enkä ymmärrä maailmaa taaskaan.


Pakenen toviksi satuihin, ne saavat usein mielen tolpilleen. Luen Krokotiili Genasta ja hänen ystävistään. Krokotiilista, joka lähtee aamuisin töihin eläintarhaan. Työskentelee siellä krokotiilina. Töihin tullessaan riisuu pukunsa, lakkinsa, ripustaa ne kävelykeppinsä kanssa naulaan ja käy pitkäkseen uima-altaan viereen. Kyltti kertoo altaassa olevan afrikkalaisen viisikymmenvuotiaan krokotiilin jota saa ruokkia ja katsella. Työpäivän päätyttyä Gena pukeutuu huolellisesti, kävelee pieneen huoneistoonsa jossa se lukee sanomalehtiä, polttaa piippua ja pelaa itsekseen erämiehen  shakkia. Ikävystyy yksin olemiseen, hankkii ilmoituksella ystävikseen vanhassa puhelinkopissa asuvan trooppisen eläimen nimeltään Muksis ja pienen Ulla-tytön. Ystävykset päättävät auttaa muita ystäviä haluavia, rakentavat ystävyydelle oman talon. Sadussa hauskuuttavat myös kaavamainen byrokraatti, virkamies Ivan ja kaiken sanomalehteen kymmenkertaistava reportteri.



Satu on hauska, hyväntuulen lähettiläs.


"Kuivuuteensa näivettyy se sielu, jossa ei ole muuta kuin järkeä ja tietoja."

Täytyy hullutella myös, tehdä (tai ainakin suunnitella) hiukan hölmöjä, päättömiä asioita.


Sitten on tämä vaaliaika. Toistasataa vuotta vanhat Canthin ajatukset tuntuvat kertakaikkisen ajankohtaisilta miettiessäni ketä haluan äänelläni suosia. Haluaisin löytää ehdokkaan, sen teeskentelemättömän työmyyrän, joka jaksaa turhautumatta tarpoa byrokratian seassa. Joka käyttää taskulaskimen lisäksi muitakin mittareita.


"Sitä, joka ei viitsi teeskennellä, ivataan 'maailman parantajaksi'. Mutta entäs jos siitä nimestä kerran jäisi iva pois, jos olojen parannus olisikin odotettavana juuri siltä taholta?"

"Syytä onkin herroilla levottomuuteen, kun heidän kainaloiset kanansa eivät enää tahdo kainalossa pysyä, vaan rupeavat päristelemään ja pyrkivät lentoon."

"Turha on valittaa 'ajan henkeä', turhaa on ennustaa tulevia 'pimeyden aikoja'. Tutkittakoon syyt, jotka ajan hengen ovat synnyttäneet, ja poistettakoon ne syyt, niin voimme toivoa, että nuo pimeyden ajat eivät meitä kohtaakaan."


Jaa-a, saa nähdä kuinka käy, poliittinen kiinnostukseni on ollut ailahtelevaa. Aloitin 'etsi ehdokas' -projektin keskeyttämällä Hesari-tilauksen. Asiakaspalveluneidolle tuntui vaalit olevan ymmärrettävä syy lehden lukuhaluttomuuteen.



Aivot syliin ja siirryn sohvalle kuuntelemaan.


















2 kommenttia:

  1. E. Uspenski on mahtava. Kuuluu mun "autiolle saarelle" mukaan otettavien listalle, Fedja-setä, Gena...Mieti, noi kirjat oli itänaapurissa kiellettyjä pitkään; niin terävää ja tarkkaa oli Uspenskin ääneen naurattava yhteiskunta/ihmissatiiri. Mutta se vapaus mikä niissä on... niin ihana.

    Minna Canthin päivä on ainoa naisen liputuspäivä Suomessa. Herättää ajatuksia sekin. Ja jaan hesarimietteet, vielä en tosin ole lakkauttanut tilausta, vain hyppinyt sivuja yli lievästi ärtyneenä...

    VastaaPoista
  2. Tuo on totta, Uspenskin seurassa nauraa ääneen. Samalla ajattelee kuinka torvelo ihminen on...

    Mietinkin miten sinulla sujuu lehden kanssa :). Lehdenlukusyklistäni on tullut jo sangen säännöllinen, syksyllä viimeistään taas kaipaa aamupöytäänsä sanomalehden. Kevät ja kesä kulunee kulttuurisivut kirjastossa- kaavalla.

    VastaaPoista