Juhannus Pohjois-Espanjassa. Rantasauna, koivuvihta, luonnonkukkaseppele konsepti on mahdollista ympäri kesän, joten tuntui virkistävältä tehdä asioita toisin. Enkä taida olla mökkijuhannustyyppi, mökkityyppi kylläkin. Mutta juhannuksena landella on ne puoli miljoonaa muutakin.
Ja Cheap Trick ei ollut tulossa Lontoota lähemmäksi.
Joten juhannusruusua edusti Catedral de Santa Marian puistoalueen hopeapuu, jokin kastanja (?).
Viihdyin turistina yli 800 vuotiaan asukasmäärältään noin Tampereen kokoisen kaupungin kapeilla kujilla. Pilviharso tuntui tulleen tilauksesta, lämpötila pysyi mukavana. Hola! kuului ahkeraan, puotiin, baariin, kahvilaan astujaa tervehditään reippaasti. Aamuna eräänä katuja itsekseni hiippailin, astuin pikkuriikkiseen kahvilaan. Punahuulinen 50's farkkutyttö hyräili radiosta kuuluvan Van Morrisonin mukana Brown Eyed Girliä. Kahvi sekä pinxtossa tonnikalaa ja oliiveja maksoi alle kolme euroa. Tilaa noin 12 neliötä, ihmisiä tuli ja meni, tilauksia tehtiin tiuhaan, tunnelma välitön, puheen pulputus iloista.
Vai tällä lailla... olisiko se niin vaikeaa meilläkään toteuttaa...
Paljon kiveä, muraaleja, parvekekukkia ja -puita, ylä-, alamäkiä, persoonallisia pyykinkuivaustelineitä.
Kotimaan Kaisu Heikkilä matkassa mukana, luottokesähame!
Illat ja alkuyöt vietimme musiikkifestivaaleilla. Tapahtumaporttien sisäpuoli ei juuri eronnut kotimaan vastaavista - esiintymislavat, juoma- ja ruokakojut, tolkuttomat turistihinnat.
Paitsi baskimaan rockrokuilla on komeammat pulisongit. En kehdannut ainuitakaan kuvata, mutta tyylikkäitä olivat :).
Mikäs siellä sinitaivaan alla, musiikkiahan tulimme kuulemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti