lauantai 30. syyskuuta 2017

Kangasrakkautta

Rakastua kankaaseen... joo-o, ihan mahdollista.



Painavaan vanhaan viskoosiin.



 Maksimekossa...
                           napit...
                                       leikkaus...

juuri niinkuin pidän...



Ainut puute - mekko on minulle liian pieni.

Kenties tässä on uusi seinävaatteeni. 

Kenties rakastan kangasta jonkun toisen yllä. Taidan tietää kenen. 


Vuorokautta myöhemmin:

Niin on pieni mekkonen ettei mahtunut edes pikkuselle rimpparuotoiselle eisukuakaupunkisiskolle. Ja silloin tiedämme, ettei se mahdu ehkä kenellekään :).

Ihastelen vanhaa viskoosia nyt salonkini seinällä. Eikä kokojen kohtaamattomuus niin harmitakaan.

1 kommentti:

  1. Mulla on kaapissa eräs pikkuinen persikanvärinen puuvillamekko. Napitukset, pyöreät kaulukset, kaunis leikkaus ja kaikki. Ostin mekon kirpparilta puhtaasti siksi, että se oli niin kaunis. Ehkä ripustan sen seinälle koristeeksi. Ehkä jälkikasvuni innostuu mekosta kymmenen vuoden kuluttua =)

    Mutta ihana tosiaan kuosi tuossa sinun seinää koristavassa.

    VastaaPoista